Alkutunnelmia

Saapuminen sujui kuin tanssi. Oikeasti, matkalla olisi voinut kosahtaa vaikka mikä: lyhyt vaihtoaika Pariisissa, Finnairin matkalaukkubingo, vastaanottokomitean löytyminen, asunnon löytyminen. Mutta ei: kentältä löytyi pikaisen puhelinsoiton jälkeen suurlähetysstön autonkuljettaja José, joka kuljetti vuorten läpi kaupunkiin ja pienen maisemakierroksen jälkeen kotiovelle asti DIPLOMAATTIBEMARILLA. Mukavanoloinen tyyppi, ja tuntui ymmärtävän täydellisiksi hiomiani lauseita. Harmi vaan, että itse ymmärsin vain sen, että ajettiin vankilan ohi ja että vuorten rinteille nousevat slummit ovat köyhiä.

Kämppiksinä täällä ovat ranskalainen, kolme vuotta Caracasissa asunut Hadrien venezuelalaisen tyttöystävänsä Katjushkan kanssa sekä ranskalainen Amélie, joka tosin palaa kotiin muutaman viikon päästä. Keksittiin jo, että puhutaan neljänä päivän viikossa espanjaa ja kolmena ranskaa, niin kaikki ovat tyytyväisiä ja voisin alkaa jossain vaiheessa ymmärtää jotain. Suihkuun pääsin vasta tänä aamuna, kiitos vedenjakelun säännöstelyn ja toistuvien vesikatkojen; muuten yhteiselo ja asuminen lähtivät hyvin käyntiin.

Työt alkavat tänään, tuossa puolentoista tunnin päästä. Tykkään jetlagista tähän suuntaan, tulee ihan superihmisolo, kun voi nousta kärppänä sängystä viiden jälkeen. Kiva lähteä vähän ihmettelmään kaupunkia ja tutustumaan metroverkostoon.

Kuvia tulee, kunhan saan niitä ensin otettua. Besos à todos! Oon ryhtynyt avokätiseksi :D