Neljäsosan etappi

Tänään on kulunut kolme viikkoa siitä kun saavuin Caracasiin. Ja koska harjoittelu kestää kolme kuukautta, voidaan käytännössä juhlia neljäsosan etappia. Uskomatonta - jo tässä vaiheessa voin todeta, että kolme kuukautta on TODELLA lyhyt aika tulla tutustumaan mihinkään maahan, kulttuuriin, suurkaupunkiin tai työpaikkaan. No okei, aika täydellisiä jäätelöpalloja siinä ajassa oppii kyllä pyörittämään. En ole pitänyt varsinaista tilastoa, mutta lasken saaneeni noin sata miljoonaa poskipusua, maistaneeni seitsemää erilaista kaljaa, lukeneeni sata sanomalehteä, ymmärtäväni paikallisten puheesta 300% enemmän ja pelkääväni kadulla liikkumista 95% vähemmän, kuin saapuessani.

Tuo turvallisuus on jännä juttu; jossain Caracasin turvallisuustilannetta verrataan Bagdadiin, ja turisteille näytettävien tilastojen perusteella maan voisi kuvitella olevan sisällissodassa. Ei se taida ihan niin mennä. Täällä asuu miljoonia ja miljoonia ihmisiä, jotka työskentelevät, shoppailevat, käyvät ulkona ja lenkkeilemässä ilman kummempia turvajärjestelyjä. Tottakai on hyvä tiedostaa, että barrioihin ei ole menemistä ja että on parempi olla hankkiutumatta tekemisiin huumekartellien kanssa. On myöskin mahdollista, että tulen täällä ryöstetyksi - niinkuin kaikki muutkin lähetystön työntekijät, suulähettilästä ja siivoojaa lukuunottamatta. En kuitenkaan ole missään vaiheessa, missään tilanteessa tuntenut oloani uhatuksi. Tiedoksi myös, että kävin ostoksilla ihastuttavalla, kuhisevalla ja täynnä halpoja kauppoja olevalla Sabana Granden alueella, jota Lonely Planet kuvailee termillä "rougher climes". Ei kannata yksisilmäisesti uskoa kaikkea, mitä lukee.

Töiden puolesta niin EU:n kauppapoliittinen kokous, kehitysyhteistyökokous kuin myös vankiloiden tilannetta kuvaavan ihmisoikeusraportin julkistustilaisuus ovat olleet avartavia kokemuksia. Useimmat ulkomaiset yritykset, siis ne joiden toimintaa ei olla toistaiseksi kansallistettu, eivät ole onnistuneet kotiuttamaan Venezuelassa tekemiään voittoja kahteen vuoteen voimassa olevan valuuttakontrollin vuoksi. Kotiuttamiseen kun tarvitaan pitkä ja raskas byrokraattinen prosessi valuuttaviraston ja keskuspankin kanssa, eikä lopputulos silti ole kirkossa kuulutettu. Moni yritys on näin ollen valmis hankkimaan ulkomaista valuuttaa keinolla millä hyvänsä saadakseen rahansa ulos maasta. Näin syntyvät pimeät valuuttamarkkinat, joilla eurosta maksetaan 8,3 bolivaria virallisen kurssin ollessa devalvaation jälkeenkin 5,9.

Vaihtari-Marcos on tehnyt minusta itselleen adoptiokaverin - tiistaina käytiin kävelemässä vieressä tököttävällä upealla Avila-vuorella auringonlaskun aikaan ja keskiviikkona pääsin tutustumaan ulkomaisiin ja paikallisiin vaihtareihin tuossa viereisellä terassilla. Torstai olikin social butterfly -päivä: Kanadan suurlähetystö järjestää joka kuun ensimmäinen torstai pubi-illan terassillaan, missä vierähti muutama tunti alkuillasta kaljan ja hampurilaisten parissa tulevien diplomaatinalkujen verkostoitumisintoa ihaillessa, minkä jälkeen siirryin - rumpujen pärinää - Marcoksen syntymäpäiville. Kivat pippalot, joskin sain osakseni tarpeetonta nöyryytystä, kun jonkun neronleimauksen ansiosta kaikki halusivat nähdä suomalaisen tanssivan merengueta. Ei tarvinnut kauaa esitellä jumppaavan kynttilän tanssiliikkeitä, kun yleisö tuntui saaneen tarpeekseen. Tästä masokistisesta kokemuksesta huolimatta näissä lattaritansseissa on jotain kummaa vetoa... Saavat luvan opettaa askeleet ennen seuraavaa esitystäni. Taidoissa on hieman kirittävää, sillä jo kolmevuotiaaat pikkutytöt tuntuvat kadulla hakevan tanssiaskeleita, kun jostain pärähtää soimaan salsa, merengue tai reggaeton.

Lauantai oli rantapäivä. Olen niin kertakaikkisen onnellinen, että viimein pääsin makaamaan ketarat ojossa Karibian auringon alle turkoosien aaltojen vyöryessä hienolle rantahiekalle palmujen katveessa.. Lähdettiin työporukalla ja parin paikallisen poikaystävävahvistuksen voimin ennen aamukahdeksaa ajamaan kahden tunnin matkan päähän itään Chirimina-nimisen pikkukylän rannalle loikoilemaan. Ihana päivä, ihanat rantaeväät (vesimelonia, mangoa, sipsejä, jääteetä, kaljaa ja empanadoja), huippu seura.