Punaista näkyvissä

Matkatavaroita ja mukaan otettavia työvaatteita kuukausi sitten valikoidessani tuli mieleen kysyä, josko punaisella värillä sattuisi tässäkin maassa olemaan joku erityissanoma, jota en kirkuvanpunaisine mekkoineni tahdo julistaa. Hyvä näin, sillä Hugo-setä on kaikesta päätellen kovin mieltynyt punaiseen: metrossa aamuisin valtion työntekijät erottaa helposti punaisten pikeepaitojen perusteella, bensa-asemat ovat kaikki viime vuosina vaihtaneet väritystään hopean ja sinisen sävymaailmasta punaisempaan suuntaan ja jopa hallituksen ylläpitämät nettisivut ovat punaisia. Itse kannan korteni solidaarisuuden kekoon maalaamalla kynteni punaiseksi.

Näin punaista myös tulevaa viikonloppua järjestäessäni. Edessä ovat nelipäiväiset karnevaalihulinat, ja jotenkin ei juolahtanut mieleenkään, että koko maa viettää samoja kekkereitä ja että vaikkapa nyt bussilippuja saattaa olla haastava löytää. Maanantai-illan ja tiistai-aamun vietinkin juosten ympäri kaupunkia ja kiertäen kaiken maailman bussiterminaalit lippuja metsästäessäni. ”Pääseekö Meridaan torstai-iltana?” ”Ei.” ”Pääseekö Barinasiin torstai-iltana?” ”Ei.” Perjantaiaamuna?” ”Ei.” ”Perjantai-iltana?” ”Ei.” ”Aha.” Neljännestä terminaalista pahamaineisesta la Banderan kaupunginosassa sain lopulta ostettua menolipun poikkeuksellisesti etukäteen ja pääsen kuin pääsenkin nelipäiväiselle safarille Los Llanoksen savannialueelle. Tietoteknisistä rajoitteista johtuen useimmat bussiyhtiöt myyvät lippunsa vasta samana päivänä, minkä lisäksi kukaan ei myy paluulippuja, vaan ne on ostettava perillä. Tuon terminaalin kautta tulee kulkemaan 200 000 ihmistä karnevaalien alla – saanen uuden sulan mielenkiintoisten kokemusten hattuuni.

Karnevaalikokemuksista viisastuneena hankin saman tien bussiliput pääsiäisviikolle ja hoidin hotelli- ja matkavaraukset kuntoon äidin ja Jennin vierailua varten. Jos haluatte päästä osallisiksi tuleviin matkafiiliksiin, kannattaa katsoa elokuva Up – Ylemmäs. Näihin maisemiin ollaan muiden muassa menossa.

Myös sunnuntaisella Colonia Tovarin vierailulla oli teemavärinä punainen – tällä kertaa mansikoiden muodossa. Colonia Tovar on äärimmäisen saksalaishenkinen pieni pakopaikka parin tunnin ajomatkan päässä Caracasista. Nykyään kaupungin arkkitehtuuria ja kulttuuria suojellaan erinäköisin pykälin, minkä ansiosta korkeiden vuorten keskellä olevassa kylässä voi oikeasti kuvitella olevansa Schwarzwaldin uumenissa. Pienistä kojuista katujen varsilla saa ostettua bratwurstia, säilöttyjä persikoita, marmeladeja ja marenkeja. Jotenkin hellyyttävää, joskin samalla vähän karmivaa, millaisella vakaumuksella tiivis maahanmuuttajajoukko voi takertua omaan kulttuuriinsa. Millaisellakohan imperialistisella ylemmyydentuntoisella paatoksella varustettuna sitä itse on liikenteessä?